Dengue-tapaukset nousivat yli 50 000:een Sri Lankassa, 30 kuolemantapausta raportoitu

Lipoproteiini(a), yleisesti lyhennetty Lp(a), on veren lipoproteiinihiukkanen, joka on saanut yhä enemmän huomiota sydän- ja verisuoniterveyden arvioinnissa. Tämä hiukkanen koostuu LDL-kolesterolin (low-density lipoprotein) ytimestä, johon on kiinnittynyt ainutlaatuinen proteiini nimeltä apolipoproteiini(a). Toisin kuin muut kolesterolimerkitsijät, joita voidaan muuttaa ruokavalion ja elämäntapamuutosten avulla, Lp(a)-tasot määräytyvät ensisijaisesti geneettisesti ja pysyvät suhteellisen vakaina ihmisen eliniän ajan. Kohonneita Lp(a)-tasoja pidetään itsenäisenä riskitekijänä sydän- ja verisuonitaudeille, mukaan lukien sydänkohtaukset, aivohalvaukset ja aorttalaipan ahtauma.

Lp(a)-testaus on erityisen arvokasta henkilöille, joiden suvussa esiintyy varhaista sydänsairautta, niille, jotka ovat kokeneet sydän- ja verisuonitapahtumia normaalista kolesterolitasosta huolimatta, tai ihmisille, joilla on toistuvia sydän- ja verisuoniongelmia hoidosta huolimatta. Testi suoritetaan verinäytteellä, joka yleensä otetaan käsivarren laskimosta. Koska Lp(a)-tasot ovat geneettisesti määräytyneitä eivätkä vaihtele merkittävästi paastotilan mukaan, testi voidaan yleensä suorittaa ilman erityisvalmisteluja, vaikka jotkut laboratoriot saattavat pyytää paastoa yhtenäisyyden vuoksi muiden lipidipaneelitestien kanssa.

Normaalien Lp(a)-tasojen katsotaan yleensä olevan alle 30 milligrammaa desilitrassa (mg/dL) tai alle 75 nanomolia litrassa (nmol/L), vaikka optimaaliset tasot voivat olla vielä alhaisempia. Yli 50 mg/dL tasot liittyvät lisääntyneeseen sydän- ja verisuoniriskiin, ja riski jatkaa kasvuaan korkeampien pitoisuuksien myötä. On tärkeää huomata, että viitearvot voivat vaihdella hieman laboratorioiden välillä erilaisten testimenetelmien ja mittayksiköiden vuoksi. Toisin kuin LDL-kolesteroli tai triglytseridit, Lp(a)-tasot eivät reagoi hyvin tavanomaisiin elämäntapamuutoksiin, kuten ruokavalioon, liikuntaan tai useimpiin kolesterolia alentaviin lääkkeisiin.

Kun Lp(a)-tasojen todetaan olevan koholla, terveydenhuollon ammattilaiset keskittyvät tyypillisesti muiden muokattavissa olevien sydän- ja verisuoniriskitekijöiden aggressiiviseen hallintaan. Tämä voi sisältää LDL-kolesterolitasojen optimoinnin, verenpaineen hallinnan, diabeteksen hallinnan, jos sitä esiintyy, tupakoinnin lopettamisen kannustamisen ja säännöllisen fyysisen aktiivisuuden edistämisen. Joitakin erikoishoitoja, mukaan lukien tietyt lipidejä alentavat hoidot ja uudet lääkkeet, jotka kohdistuvat erityisesti Lp(a):han, voidaan harkita korkean riskin henkilöillä. Säännöllisestä seurannasta ja kattavasta sydän- ja verisuoniriskin arvioinnista tulee erityisen tärkeää niille, joilla on kohonneet Lp(a)-tasot, tulevien sydän- ja verisuonitapahtumien ehkäisemiseksi.