RNA-biomarkkerit veressä voivat mahdollistaa Alzheimerin taudin varhaisemman havaitsemisen

Laktaattidehydrogenaasi, joka tunnetaan yleisesti nimellä LDH, on entsyymi, jota esiintyy lähes kaikissa kehon kudoksissa. Sillä on keskeinen rooli energiantuotannossa auttamalla muuttamaan sokeria energiaksi, jota solut voivat käyttää. Kun solut vaurioituvat tai tuhoutuvat, LDH vapautuu verenkiertoon, mikä tekee siitä hyödyllisen merkkiaineen kudosvaurion havaitsemisessa. LDH-tasoja mittaava verikoe voi auttaa terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan ja seuraamaan erilaisia sairauksia, kuten maksasairauksia, sydänkohtauksia, tiettyjä syöpiä ja verisairauksia.

LDH-testi suoritetaan yksinkertaisella verinäytteellä, joka otetaan laskimosta, tyypillisesti käsivarresta. Erityisiä valmisteluja ei yleensä vaadita, vaikka terveydenhuollon ammattilainen saattaa joissakin tapauksissa pyytää sinua paastoamaan tietyn ajan ennen testiä. Verinäyte lähetetään sitten laboratorioon, jossa laboratoriotyöntekijät mittaavat läsnä olevan LDH:n määrän. Normaalit LDH-tasot voivat vaihdella hieman laboratoriosta ja käytetystä menetelmästä riippuen, mutta ne ovat yleensä aikuisilla noin 140–280 yksikköä litrassa. Tämän vaihteluvälin ulkopuoliset tasot voivat viitata kudosvaurioon tai sairauteen.

Kohonneet LDH-tasot voivat johtua monista eri tiloista, koska entsyymiä esiintyy niin monissa kudoksissa kaikkialla kehossa. Korkeat tasot voivat viitata maksasairauteen, kuten hepatiittiin tai maksakirroosiin, sydänsairauksiin, mukaan lukien sydänkohtaus tai sydämen vajaatoiminta, lihassairauksiin, tiettyihin anemiaan, keuhkosairauksiin, haimatulehdukseen tai erilaisiin syöpiin, mukaan lukien lymfooma ja leukemia. Raskas liikunta, tietyt lääkkeet ja jopa verinäytteen hemolyysi keräyksen aikana voivat myös aiheuttaa tilapäisesti kohonneita tuloksia. Koska LDH ei ole spesifinen yhdelle tietylle elimelle tai tilalle, lääkärit käyttävät sitä tyypillisesti muiden testien rinnalla tarkan diagnoosin tekemiseksi.

LDH:sta on olemassa viisi erilaista muotoa, joita kutsutaan isoentsyymeiksi ja joita esiintyy eri kudoksissa. LDH-1:tä esiintyy ensisijaisesti sydämessä ja punasoluissa, LDH-2:ta valkosoluissa, LDH-3:a keuhkoissa, LDH-4:ää munuaisissa ja haimassa ja LDH-5:tä maksassa ja luustolihaksissa. Joissakin tapauksissa terveydenhuollon ammattilaiset saattavat määrätä LDH-isoentsyymitestin määrittääkseen, mikä tietty muoto on koholla, mikä auttaa paikantamaan kudosvaurion lähteen tarkemmin. Tämä lisätestaus voi tarjota arvokasta tietoa diagnoosin ja hoidon suunnitteluun.

LDH-testiä käytetään usein paitsi alkudiagnoosiin myös sairauden etenemisen ja hoitovasteen seurantaan, erityisesti syöpäpotilailla. Säännölliset LDH-mittaukset voivat auttaa lääkäreitä arvioimaan, toimiiko hoito vai etenekö sairaus. Vaikka pelkkä kohonnut LDH-taso ei anna tarkkaa diagnoosia, se toimii tärkeänä tiedonpalasena, joka yhdessä muiden kliinisten löydösten ja testitulosten kanssa auttaa terveydenhuollon ammattilaisia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä potilaan hoidosta.